Koulut tässä pian loppunevat. Sain itse päätökseen musiikkiopiston kolmannen peruskurssin, ja ala-astekin on kohta takanapäin. Viime keskiviikkona olimme porukoitten kanssa käymässä Keskisellä, ja tuli ostettua Nightwishin livetaltiointi End Of An Era. Kuolema Tekee Taiteilijan -biisiä olen tässä harjoitellut laulaakseni sen musiikkiopiston laulunopettajalle. Täten hän arvioi lauluääntäni, kun yritän tässä saada toiseksi instrumentikseni lyömäsoitinten lisäksi laulun.

  Mutta, mutta.. Kiirettä on tässä pitänyt, enkä ole edes ehtinyt käydä blogissani tai saatika päivittää sitä. Eläkäähän kuitenkin ihmisiksi... Hevi-Hanna.

Mitäs tässä, mitäs tässä.. Tänään oli teorian diktaattikoe, ja hyvin meni. Äidinkielen kokeesta tuli täysi 10, ja fiilikset mitä mahtavimmat. :> Ehkei sitä turhaan kuitenkaan päntätty.

Huomenna olisi vuorossa perinteinen sauna- ja siivouspäivä. Veljenpoikanikin on tädin, mamman ja papan luona yötä. Näin myöhään illasta on ajatukset hieman hämärän peitossa ja koko ruumis ihan finitó. Joko menen yöpuulle, tahi kupsahdan tähän näppäimistön päälle. Taidan kuitenkin valita sen ensimmäisen vaihtoehdon. Hieman jotakin yösyömistä -kuten useimmiten- ja maate. Palaillaan, Hevi-Hanna. :}

  "Elettiin vuotta 1827 kylmässä ja pimeässä pohjolassa. Tällöin vielä noita satumaisia olentoja, menninkäisiä saattoi olla olemassa. Nuo olennot liikkuivat oman fantasiamaailmansa lisäksi myös tavallisen kansan keskuudessa. Vanhassa luonnontilassa säilyneessä korvessa oli olemassa synkkä viita, jonka kautta tarun ja todellisuuden välillä kuljettiin. Kerran eksyin minäkin tuosta portista kulkemaan ja sepitän nyt kokemuksistani kertomuksen:

  Saavuin keskelle vanhaa metsää ja yht'äkkiä näin vilauksen jostakin pienestä olennosta. Se omasi pitkät maata laahaavat hiukset ja suurehkot korvat, joilla kuulikin varmasti hyvin. Tuo olento oli ihkaoikea menninkäinen! Kiinnostuin olennosta ja seurailin sitä päiväkausia, eikä se huomannut minun liikkuvan aivan kintereillä. -Tai sitten se ei vain tahtonut huomata...

  Eräänä yönä tuo menninkäinen lähti pesäkolostaan. Se kulki öisen nevan läpi vainaja-sepän torpalle. Menninkäinen tiirikoi lahoutuneen oven auki ja pujahti mökkiin sisään. Pian hahmo tuli sisältä vanha kirves kädessään. Menninkäinen puheli itsekseen, ja ymmärsin, että tuo kirves olisi tehtävä käyttökelvottomaksi, sillä se oli jonkinlainen taikakalu, jolla oli pahansuopia vaikutuksia. Samassa alkoi kuulua yksinäisten susien ulvontaa. Taivaalla hehkuvan hennot revontulet alkoivat voimistua ja räiskyä pahaenteisesti, kuin vääränlainen puu nuotiossa, ja salama repi taivaan kappaleiksi. Valkoinen hanki välähteli revontulten värejä mukaillen. Tämän kaiken sai aikaan Staalo. Lapin noita ja shamaani. Ainoastaan hän sai sydäntalvella Ukkosen herrankin puolelleen. Shamaanin tehtävänä oli saada viimeinenkin menninkäinen hengiltä, sillä jos ainutkin taruolento olisi hengissä, joka pystyisi puollustamaan luontoa, ei shamaanin aatteet tuhota koko metsä ja sen asukkaat onnistuisi. Menninkäinenhän ei hevillä aikonut luovuttaa. Se suojelisi luontoa joka aistillaan.

  Menninkäinen lähti juoksemaan niityltä oikopäätä talvisen pimeään korpeen. Shamaani ratsasti susilauman saattelemana aivan menninkäisen kintereillä. Matka jatkui kilometrien ajan halkoen pitkää metsätaivalta.

  Ajan kuluessa yhä eteenpäin, laskeutui metsään syvä hiljaisuus. Mustalta yötaivaalta alkoi tippua lumihiutaleita maahan verkkaisesti. Luonto itki. Hetken matkan päässä, kiven suojassa lepäsi viimeisillä sijoillaan pieni menninkäinen. Suuren kiven kyljessä oli kiinni iskettynä tuo sepän vanha kirves. Vaikka menninkäinen oli elotonna maassa, luonto tunsi itsensä vahvaksi. Ainakaan Lapin noita ei voinut sitä vahingoittaa, sillä nyt kirves oli täysin kelvoton kapine. Kaukaa metsän takaa kuului vihan huutoja ja susien ulinaa; susien, jotka pelkäsivät vihaista shamaania.

  Kukaties, näin Suomen Lappi on säilynyt monin paikoin koskemattomana erämaana."

- Tässäpä teille pieni tarinan poikanen. Joskus kuudennen luokan syyslukukaudella kirjoitettu. Mutta tälläkertaa en puutu asiaan tämän enempää. :) Hevi-Hanna 

Otsikko kertoo jo kaikein tarpeellisen - tässä päivässä ei ole siis ollut mitään tarpeellista. Sama vaikka olisi heittänyt sen roskikseen karkkipaperien joukkoon, joita löytyykin sieltä roskakorista aikamoinen määrä. Ainut mukava asia oli tässä päivässä se, kun kävin Hevi-Suvin luona 'kylässä' (ks. toisen kirjoituksen kommentit). Tuossa äsken tuli myös hilipaastua suomalaisittain saunassa. Että semmoista. Mutta tälläkertaa tälläistä. Pian voisin lisätä jonkun uuden runon tahi jotain muuta vastaavaa teidän "iloksenne". Näkemisiin, kuulemisiin ja mitä ikinä; Hevi-Hanna :)

Täällä jälleen - ja luojan kiitos tulevasta viikonlopusta. Koulussa ei olisi enää yhtään jaksanut istua. Uskonnon kokeet tulivat ja menivät. Arvosanalla 8½. Tänään oli taasen äidinkielen koe, joka ei onneksi ollut helppoa vaikeampi. Ensi perjantaina odottaa musiikkiopiston teorian koe, ja suomeksisanottuna en osaa puoliakaan vuoden jaksosta. Hankala on viikossa yrittää päntätä uudestaan päähänsä se, mikä on kokonaisen vuoden aikana opeteltu. Mutta menee nyt miten menee. Ja ketään tuskin kiinnostaa meitin kokeet, joten vaihtakaamme aihetta.

Koulussa on ah-niin-ihanat laulukokeet, ja valitsin laulettavaksi kipaleeksi Walking In The Airin. <3 Aijai, että on ihana biisi. Lähinnä nyt siis Nightwishin esittämänä. Nyt vaan harjoittelua ja toivottavasti se menee hyvin. Valitakin saa, laulaako yksin vai kaksin jonkun muun kanssa. Mutta viime vuodesta otin opikseni ja laulan yksin. Ei mua ole luotu laulamaan muuta kuin yksin. :p

Kylläpäs on hankala keksiä kirjoitettavaa, kun koko viikko on ollut tälläinen tylsän tasapaksu. Ensiviikolle tulee edes jotakin mielenkiintoista, kun "joudutaan" luokan kanssa menemään ylästeelle tutustumaan. Ja meitin ainut kaverikin on jo tuolla yläasteella, joten näkeepähän edes sen. Nyt joudun tästä menemähän teoriatunneille, joten kuullahan ja näkyillähän. :) Hevi-Hanna